Englanninkielisessä Biological Conservation -kustanteessa julkaistun kolmen suomalaisen tutkijan tekemän tutkimuksen mukaan hakkuiden lisääntyminen on vaikuttanut Suomen metsissä ympäri vuoden elävien paikallisten lintulajien kantojen laskuun. Huhtikuussa 2020 julkaistu tutkimus selvittää, kuinka kyseisten lintulajien kannat laskivat myös suojelualueilla siitä huolimatta, että hakkuita tehdään vain näiden alueiden ulkopuolella.
Hakkuiden ja lintukantojen laskun välillä suora yhteys
Suomen ympäristökeskus on huomauttanut, että metsien käsittely ja hakkuut vaikuttavat merkittävällä tavalla ympäri vuoden Suomessa eläviin lintuihin. Tutkimuksen tarkoituksena olikin selvittää, millä tavalla metsien hakkuut vaikuttavat Suomen lintukantoihin ja miten kasvaneet hakkuumäärät heijastuvat suojelualueilla sijaitseviin lintukantoihin.
Tutkimuksen tulokset perustuvat tietoihin, joissa muutoksia viidentoista eri lintulajin kannassa verrattiin vuosittain muuttumattomana pysyneiden hakkuumäärien (vuosina 2006–2011) sekä kasvavien hakkuumäärien aikana (vuosina 2012–2018). Suurimmaksi uhaksi lajien vähenemiselle on paljastunut metsäluonnon yksipuolistuminen ja pirstaloituminen.
Ikävä ilmiö on huomattu erityisesti Etelä-Suomen alueilla, joissa suojelumetsien osuus verrattuna muun Suomen suojelumetsiin on varsin pieni. Erot nousevat esille erityisesti siinä, että Pohjois-Suomessa sijaitsevilla suojelualueilla monet lajit puolestaan ovat ylläpitäneet säilyvyytensä, siinä missä Etelä-Suomessa samaisten lajien kannat ovat suojelusta huolimatta alkaneet pienentyä.
Erityisesti hömö- ja töyhtötiais-, kuukkeli-, pyy- ja käpytikkakannat laskivat tutkimusjakson aikana merkittävällä tavalla. Toisaalta kuitenkin esimerkiksi muurahaisia pääasiassa syövä harmaapäätikkakanta puolestaan kasvoi, sillä vähälumiset talvet kasvattivat myös muurahaiskantoja. Tutkimuksessa mukana olleet lintukannat kuuluivat kaikki metsäkanalintuihin, tikkoihin ja varpuslintuihin.
Erityistä huolta tutkijoissa aiheutti aikaisemmin runsaan hömötiaiskannan merkittävä lasku, sillä määrät ovat laskeneet systemaattisesti kymmenen vuoden sisällä alkuperäisestä määrästä vain puoleen. Hömötiainen kuuluukin tänä päivänä erittäin uhanalaisiin lintulajeihin.
Huolestuttavia tuloksia
Tulokset osoittivat, että hakkuiden negatiivinen vaikutus heijastui erityisesti pienillä suojelualueilla eläviin kantoihin. Huonojen uutisten joukosta esille nousi kuitenkin positiivinen yllätys siitä, että Pohjois-Suomessa erittäin uhanalaiseksi kannaksi määritelty hömötiainen säilyi vakaana Pohjois-Suomen suojelualueilla, vaikka samalla kannoissa voitiin nähdä laskua suojelualueiden ulkopuolella.
Yhteenvetona voitaisiinkin sanoa, että sillä, kuinka voimakkaita suojelualueiden ulkopuolisten metsien hakkuut ovat, on valtava vaikutus, sillä hakkuiden takia lintukannoissa voidaan nähdä laskua myös sellaisten lajien joukossa, jotka elävät suojeltuilla alueilla. Tilanne on huolestuttava erityisesti silloin, jos suojeltujen metsien määrä on pieni, jolloin suojelualueiden ulkopuoliset hakkuut heijastuvat merkittävällä tavalla myös näillä suojelualueilla eläviin lintulajeihin.